tiistai 17. tammikuuta 2017

Kiurunkieliä lihahyytelössä: Osa 2





Hellurei. Pitkiä ovat unettomat, yksinäiset aamuyöt. Mikä onkaan mukavampaa kuin käyttää tilaisuus blogin päivittämiseen. Päivitystahtini on venynyt kuukausien mittaiseksi. Siihen on useita syitä, mutta tärkein ja huomattavin on se perinteinen..


Olen muuten saanut sellaisen käsityksen, että metsästysaiheisten blogikirjoitusten tulee tänä päivänä vähintään sivulauseissa käsitellä joko parisuhteen ongelmakenttiä tai sitten vaihtoehtoisesti parisuhteen puuttumista saavuttaakseen lukijakuntaa.

Havainnon seurauksena olen täysin vakuuttunut, että blogin kirjoittaminen on vain eräänlaista vonkaamista. Siksi ainoastaan yksin olevat kirjoittavat blogitekstejä samalla kuvitellen, että joku onneton arpinaama sen kautta voisi kirjoittajasta kiinnostua. Melkoista haihattelua. Jagdtraum elää kuitenkin ajan hermolla, eikä voinut olla tarttumatta tähän arkaluonteiseen, sinänsä tylsään ja loppuun kuluneeseen aiheeseen. Vain hirvijahti voisi olla vähemmän kiinnostavampi aihe. Ja jänisjahti. Ja..






Olen tietenkin sekaisin, mutta mielestäni tämä on hyvä…

Mikähän muuten on, kun olen viime aikoina alkanut kuuntelemaan loputtomilla ajomatkoillani radiota? Kurjuuden maksimoimiseksi kuuntelen suomipoppia, jolta tulee pääsääntöisesti huonoa musiikkia. Hyvä puoli suomipopissa on se, että huonoja kappaleita ei joudu kuuntelemaan kovin montaa. Kyseisen kanavan soittolista on nimittäin noin neljän biisin mittainen ja näitä kappaleita tuutataan aalloille päivin ja öin. Ja jotkut ihan oikeasti kuuntelevat.


Kelle täällä pitää maksaa, ettei kaikki olis niin paskaa? 


Ihminen on muuten aika kekseliäs olento. Tästä esimerkkeinä mainittakoon Garrote, ERW ja lähettävien riistakameroiden takuuaika, jonka kuluttua loppuun ko. härveli lakkaa välittömästi toimimasta. 





Täpläkaurista tarjottimelle

Kaikki tietävät, että kuusipeura maistuu hirvieläimistä parhaimmalle. Jagdtraum ei tiennyt, joten sitä piti ehdottomasti maistaa.

Kuusipeuran ulkofilettä 2:lle





Leikkaa liha ( n. 400 g ehkä..) pihveiksi ja paista voissa mediumiksi tai medium miinukseksi 
( medium - ) Pannu kuumaksi ja 2 minuuttia / puoli.



Mausta suolalla ja pippurilla.




Lautaselle uunijuuresten ja salaatin kera. Niiden valmistuksesta en tiedä mitään, sillä en osallistunut niiden tekemiseen lainkaan. Laseissa on viikon avatusta pullosta lirutetut jämät Rioja vk. 2012 (muistaakseni..) ei ollut vielä mennyt piloille.


Kuusipeura, ainakin sen ulkofile on hyvää. Vielä parempaa se voisi olla, jos ne eivät juoksisi niin kovaa, että paukku jää aina väkisin vähän taakse. 

Pihvin paistamisesta

Voin olla väärässä, mutta olen sitä mieltä, että onnistuneen pihvin paistamisessa tärkein tekijä on paistolämpötila. Pannun on nimittäin oltava kuuma kuin helvetin esikartano, jotta hyvään lopputulokseen päästään. Voita/muuta paistorasvaa ei tietenkään tällöin voi nakata pannulle lämmitysvaiheessa. Se syttyy palamaan ennen kuin pannu on tarpeeksi kuuma. Tämä käytännössä sulkee pois perinteisten teflonpannujen käytön pihvinpaistossa. Ne kuperoituvat tai koveroituvat karrelle, eivätkä sovellu pihvinpaistoon toisin kuin vielä perinteisempi valurautainen veljensä.

Paistakaa pihvit valurautapannulla. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti